Suomalaisten perintötauti valtimotauti – Kuinka yleistä ja mistä johtuu?

Suomalaisten sairastuvuus valtimotautiin eli ateroskleroosiin, jota kutsutaan myös valtimonkovettumataudiksi, on saatu ratkaisevasti alenemaan, kun tietoisuus terveellisistä elintavoista on yleistynyt maassamme. Tämä asia on kansanterveyden kannalta erittäin myönteistä, sillä valtimotauti edeltää vakavia kuolemaan johtavia sairauksia, kuten sydän- ja aivoinfarktia. Maailmanlaajuisesti nämä sairaudet ovat mittavia.

Mikä valtimotauti on?

Valtimotauti on sairaus, jossa veren virtaus valtimoissa hidastuu verisuoniin kertyvän plakin takia. Infarkti tai veritulppa muodostuu, kun valtimoihin kertynyt plakki lähtee liikkeelle, tarttuu kaventuneeseen verisuoneen ja aiheuttaa tukoksen. Sydänlihaksessa täydellinen tukos aiheuttaa hapenpuutteen, joka lopulta johtaa kuolioon.

Lisäksi hapenpuute saa sydämen toimintakyvyn häiriintymään tai estymään, kun taas aivoissa tukos aiheuttaa kuolion sekä eri toimintojen ja kykyjen romahtamisen sen mukaan, minkä aivojen osan verenkierto on estynyt. Sekä sydäninfarkti että aivoinfarkti ovat mahdollisesti kuolemaan johtavia sairauksia riippuen vaurioituneen alueen laajuudesta ja siitä, miten nopeasti potilas saadaan hoitoon.

Valtimotaudin ennaltaehkäisyssä puhutaan siis äärimmäisen vakavista asioista. Suomessa on niin sanotun Pohjois-Karjala-projektin tiimoilta tehty erittäin hyvää työtä ja saatu monia valtimotaudin syntyyn vaikuttavia riskitekijöitä ensin tunnistettua ja myöhemmin myös valistuksella karsittua väestön käyttäytymisestä. Valitettavasti suomalaisten geeniperimä on sellainen, että täysin tätä tautia ei saada katoamaan, vaan sitä esiintyy yhä edelleen runsaasti.

Tupakointi vaikuttaa riskiin

Ateroskleroosin kehittymiseen vaikuttavat monet elämäntapavalinnat. Merkittävin niistä on tupakointi, joka altistaa kyseisen sairauden ohella myös esimerkiksi keuhko- ja rintasyövälle. Tupakointi edesauttaa verisuoniston tukkeutumista ja suurentaa tukkeutumista johtuvan vakavan sairastumisen riskiä hyvin monen eri mekanismin kautta.

Tupakansavun sisältämät vapaat radikaalit ja hapettavat kaasut lisäävät veren hyytymisalttiutta lisäämällä fibronogeenien määrää ja trombosyyttien aktiivisuutta sekä kasvattavat tätä kautta vaarallisten tukkeumien syntymisen riskiä. Verisuonien seinämän solukerros vaurioituu, kun taas verisuonten kyky laajentua heikkenee, mikä avaa portin kolesterolin tunkeutumiselle valtimoiden seinämiin. Lisäksi tulehdustekijät lisääntyvät. Elimistössä vaikuttava jatkuva tulehdus edistää valtimoiden tukkeutumista sekä heikentää syntyneiden tukkeumien pintaa, mikä puolestaan altistaa niiden repeytymistä vaarallisten, infarkteja aiheuttavien tukosten synnylle.

Merkittävin jo olemassa olevan valtimotaudin vaarallisuutta lisäävä tekijä on tupakan sisältämä nikotiini, joka kiihdyttää sydämen sykettä, nostaa verenpainetta ja lisää sydänlihaksen hapentarvetta. Kun se kuitenkin samalla supistaa verisuonia, altistuu sydänlihas hapenpuutteelle. Jos verisuonet jo ovat ahtautuneet, infarktien riski kasvaa tupakoinnin myötä huomattavasti. Tupakoinnin lopettamisesta on siis ehdottomasti hyötyä vielä siinäkin vaiheessa, kun valtimotauti on todettu.

Toisena merkittävänä tekijänä on tupakan palaessa syntyvä häkä eli hiilimonoksidi, joka korvaa punasoluissa happimolekyylit vähentäen näin happipitoisuutta verenkierrossa. Jos verenkierto on valtimotaudin seurauksena heikentynyt, veren vähähappisuus kasvattaa kudosvaurioiden syntymisen riskiä entisestään ja pahentaa esimerkiksi sydänlihaksen iskemiaa ratkaisevasti.

Tyydyttyneet rasvahapot lisäävät riskiä

Toinen ratkaiseva taudin kehittymistä edistävä tekijä on liiallinen kovien eläinrasvojen käyttö eli tyydyttyneiden rasvahappojen liian suuri osuus ravinnossa. Kun tyydyttyneet rasvahapot korvataan tyydyttymättömillä ja monityydyttymättömillä rasvahapoilla, valtimotautiin sairastumisen riski pienenee huomattavasti. Tyydyttyneet rasvat ovat, yksinkertaistetusti ilmaistuna, huomattavasti alttiimpia takertumaan valtimoiden seinämiin ja muodostamaan verenkierrossa kovaa plakkia, joka ahtauttaa verisuonia.

Terveessä verisuonessa rasvamolekyylit siirtyvät sen seinämien läpi kudoksiin ja taas takaisin verenkiertoon. Tyydyttyneiden rasvahappojen liiallinen nauttiminen kohottaa LDL-kolesterolin pitoisuutta veressä, mikä aiheuttaa tilan, jossa LDL:n liikkuvuus valtimon sisäkerroksessa hidastuu ja molekyylit hapettuvat. Hapettuneet molekyylit eivät enää pääse palaamaan verenkiertoon. Tuolloin elimistö lähettää paikalle valkosoluja, jotka syövät valtimon pintakerrokseen juuttuneita LDL-molekyylejä.

Tämän prosessin seurauksena syntyy vaahtosoluja, jotka muodostavat niin sanotun rasvajuosteen. Siihen taas tarttuu lisää LDL-molekyylejä, minkä takia paikalle tulee yhä suurempi määrä valkosoluja. Lopulta rasvapisaroista täyttyneet solut kuolevat, kun solujätteestä ja rasvasta syntyy aterooma eli valtimonrasvoittuma.

Hyvä kolesteroli auttaa

HDL-kolesteroli eli niin sanottu hyvä kolesteroli edesauttaa verisuonten terveyttä helpottamalla liiallisen LDL-kolesterolin kulkeutumista pois verenkierrosta. Kolesterolimittauksen jälkeen ei tulekaan tuijottaa pelkkää kokonaiskolesterolia, vaan tarkastella LDL- ja HDL-kolesterolien keskinäistä suhdetta. Jos HDL-kolesterolia on runsaasti, voi kokonaiskolesteroli olla hiukan kohollakin ilman, että tilanne olisi vaarallinen.

Miten sitten rasvahappotilanne elimistössä saadaan kohenemaan? Tärkeintä on kiinnittää huomiota ravinnosta saatavaan rasvaan. Eläinperäisen kovan rasvan nauttimista tulee rajoittaa, ja sen sijaan lisätä ruokavalioon runsaasti hyviä rasvoja sisältäviä tuotteita, kuten rasvaista kalaa, kasviöljyjä, siemeniä ja erilaisia pähkinöitä sekä avokadoa. Broileri on huomattavasti possua parempi valinta, kun taas possu jonkin verran nautaa parempi. Maitorasvojen haitallisuutta on viime aikoina paljon tutkittu, ja niiden on todettu olevan lihasta saatua rasvaa turvallisempi valinta.

Runsas suolan käyttö ja liian vähäinen liikunta edistävät sairautta

Liiallinen suolan käyttö ja liikunnan puute lisäävät valtimotautiin sairastumisen riskiä. Suomalaiset käyttävät yhä edelleen suolaa huomattavasti yli suositusten, mikä taas on yksi keskeisimmistä verenpainetta nostavista tekijöistämme. Luonnollinen liikkuminen taas on vähentynyt istumatyön lisääntymisen myötä. Vähintään puolen tunnin reipas, hengästyttävä liikunta useampia kertoja viikossa vähentää valtimotautiin sairastumisen riskiä ja kohentaa yleisterveyttä ratkaisevasti muun muassa laskemalla verenpainetta ja lisäämällä veren happipitoisuuta.